”Sinulla on kaksi numeroa liian pienet kengät!” sanoi myyjä hämmentyneen kuuloisena. Niin justiinsa. Olisihan se pitänyt arvata! Olen työskennellyt teinivuosina jalkineosaston myyjänä ja kyllä minä tiedän, miten kengän koko mitataan – en vain ollut tehnyt sitä itselleni kymmeneen vuoteen! Olen koko aikuisikäni käyttänyt kokoa 37 kyseenalaistamatta tätä koskaan. Ei siis mikään ihme, että välillä jalkineet ovat puristaneet ja rakkoja on ilmestynyt.

Kun kuulin oikean kokoni olevan 38 2/3 tai jopa 39, kauhistuin. Miten minulla voi olla suurentunut jalka! En tiennytkään pikkuruisen kengänkoon olevan minun identiteetilleni näin tärkeä asia. Minua ei ole koskaan haitannut ostaa suurempia vaatteita tai kulkea vaikka nuhjuisen näköisenä julkisilla paikoilla, mutta heti kun sanottiin etten ole enää kolmeseiska, alkoi surettamaan. On aivan eri asia käyttää siroja ja pieniä kenkiä, kuin puolikkaankin koon suurempia. Ja mistähän tämä naurettava uskomus on tullut?

Sovitin liikkeessä ensimmäistä kertaa elämässäni kolmeysejä ja tunsin käveleväni pilven päällä. Varpaille oli kunnolla tilaa, eikä kenkä painanut mistään. Aloin jopa epäillä, ovatko kengät liian isot, koska ne eivät ole napakat. Valitsin hyllystä vielä leveälestisen mallin. Nautinnollista. Samaan aikaan pänni oivallus, että joudun uusimaan koko jalkinevalikoimani kotona.

Kesti tovin tottua oikean kokoisiin jalkineisiin. Töpöösiä on ajettu sisään eri näköisissä maisemissa.

Kävelen Helsingistä Nuorgamiin maastojuoksulenkkareissa ja vaelluskengissä*

Aloin miettiminään jalkinevalintaani heti, kun tiesin lähteväni vaellukselle. Halusin päästä sovittamaan töppösiä rauhassa ja kävelemään niillä ensimmäiset kerrat hyvissä ajoin ennen varsinaista lähtöä. Katselin useita videoita jalkineiden valitsemisesta Youtubesta ja luin arvosteluja Googlesta. Ehdottomasti parhaat vinkit löytyivät kuitenkin pitkiä vaelluksia harrastavien Facebook-ryhmistä. Luin vinkkejä Santiago De Compostelan, Appalachian Trailin ja Pacific Crest Trailin suorittaneilta.

Nopeasti kävi selväksi, että haluan kävellä reissuni maastojuoksulenkkareissa. Ne olisivat vaellussaappaita kevyemmät, nilkka liikkuisi vapaasti ja pitoa olisi enemmän kuin tavallisissa lenkkareissa. Valitsin hybridimallin, joka on suunniteltu pitkän matkan juoksijoille sekä maastoon että asfaltille. Sopiva kenkämalli löytyi vasta useiden sovittelujen jälkeen ja onkin tärkeä muistaa, että jokaisen jalka on erilainen. Minulle sopiva malli ei välttämättä ole sinulle se paras. Kävin kokeilemassa kenkiä kahtena päivänä useissa eri liikkeissä, joista lopulta löysin itseäni eniten miellyttävän mallin. Pääsisin varmasti perille muillakin kengillä, mutta olen tyytyväinen, etten kerrankin hosunut ostopäätöstä tehdessä.

Erään ammattilaisen arvion mukaan tulen kuluttamaan reissullani 2-3 paria jalkineita, joten selviää myöhemmin, vaihdanko kenkämallia vai hankinko vielä toiset samanlaiset.

*Lisähuomautus 7.6.2020: Käytyäni vaellusliikkeessä ammattilaisten ohjauksessa, tein kompromissin alkuperäisestä kenkävalinnastani. Otan maastojuoksulenkkareiden lisäksi mukaan myös perinteiset vaellussaappaat. Nilkkani tarvitsee enemmän tukea ainakin vaelluksen alkuosassa (rinkasta tuleva paino on keholleni uusi rasite) ja lisäksi korkeavartinen vaelluskenkä on vedenpitävä. Näin minulla on hellepäiville kevyet juoksulenkkarit ja sadepäiville enemmän suojaa (ja tukea) antavat vaellussaapaat. Voin tarvittaessa postittaa toiset kengät kotiin. Lisäpaino ekstra kenkäparista on n. 500 g.

*Lisähuomautus 25.9.2020: Jalankoko voi muuttua huomattavan paljon pitkällä vaelluksella. Jalan koko voi suurentua jalkoihin kerääntyvästä nesteestä ja jalan sidekudosten venymisestä. Lisääntynyt paino selässä (rinkasta) ja esim. itselläni kova asfaltti jalan alla venyttivät jalkaani niin, että jalan pituus kasvoi yhdellä sentillä ja kuljin viimeiset kilometrin miesten juoksulenkkareissa (naisten lesti kävi pieneksi) jotka olivat kokoa 40,5. Nyt kuukausi vaellukselta kotiin palattuani jalkani koko on edelleen kokoa 39-40,5 riippuen kengän valmistajasta. Kannattaakin mitata jalkapohja ja valita kengät jalkineen sisämitan mukaan + käyntivara eikä tuijottaa liikaa kengän numeroa (esim. Adidas, Nike, Reebok yms. tunnetut urheilujalkinevalmistajat ilmoittavat monesti kengistään myös sisämitan senttimetreinä.)

Mittaa oikea jalan koko vaikka kotona

Jalkani mitattiin kahdessa eri liikkeessä pyynnöstäni – ensimmäisessä elektronisella mittarilla ja toisessa vanhanaikaisella puumitalla. Kotona vielä jääräpäänä piirsin jalkani paperille ja mittasin piirustukseni. On se nyt vaan uskottava, että kolmeseiskani joutaa kaapeistani kierrätykseen.

Myydessäni jalkineita nuoruusvuosinani, toistelin asiakkaille mantraa: ”Aina pitää olla sentti tai puolitoista jalalle ylimääräistä tilaa.” Toinen vakiolauseeni oli: ”Ei saa puristaa sovittaessa, kun muuten puristaa myös tanssiessa, kävellessä tai juostessa!” Nyt ymmärrän, mitä sanonta ”Suutarin lapsella ei ole kenkiä” tarkoittaa.

Voit mitata jalkineidesi koon kotona helposti. Tarvitset paperin, kynän ja mitan.

1) Seiso kantapäät kiinni seinää vasten paperin päällä ja piirrä jalkojesi ääriviivat paperiin.

2) Mittaa jalkasi pituus piirustuksen pisimmän varpaan kohdalta mittanauhalla ja lisää summaan 1 – 1,5 senttiä.

3) Mikä on jalkasi ja käyntivaran pituus yhteensä? Minulla jalkani pituus on 23,5 cm ja tähän lisätään 1 cm käyntivara – jalkineideni sisämitan tulisi olla aina vähintään 24,5 cm.

4) Kun tiedät jalkineidesi sopivan sisämitan, voit katsoa eri valmistajien taulukoista itsellesi sopivan koon. Täältä löydät taas suuntaa antavan taulukon, mikä koko on sopiva minkä pituiselle jalalle.

Kengän kokoa ei kannata kuitenkaan tuijottaa orjallisesti, sillä jalkineiden kokoja ei ole standardisoitu. Huomasin sovittaessani eri valmistajien kenkiä, että välillä 38 2/3 oli minulle iso ja toisessa merkissä 39 taas pieni. Jos tilaat kenkiä sovittamatta nettikaupoista, kannattaa varmistaa brändin käyttämät sisämitat eri ko’oissa kokotaulukoista.

Monen myyjän kanssa tuli juteltua, että liian pienien kenkien käyttäminen aikuisiällä on hyvinkin yleistä. Monet eivät välttämättä tiedä, että jalan koon vaihtelu aikuisiällä on täysin normaalia. Useasti raskaana olevat naiset tietävät tämän, mutta itse lapsettomana en ole koskaan asiaa edes miettinyt. Jalan nivelsiderakenteet voivat antaa periksi esim. ikääntymisestä johtuen, jolloin jalkaterän pituus ja leveys kasvavat. Tämä on täysin luonnollista.

Nyt vihdoin minulla on sopivat kengät ja olenkin testaillut niitä useasti – ovathan ne sentään ainoat oikeasti sopivankokoiset kengät minulle tällä hetkellä. En ole vielä uskaltanut tilata muita kenkiä odottamaan paluutani kolmekasina tai kolmeysinä, sillä reilu 1500 kilometrin jälkeen jalkani voivat olla taas muuttuneet. Pääsenpähän sitten kenkäkaupoille ensimmäisenä, kun tulen takaisin.